Tuubaa

Saimme lahjaksi Tampere Filharmonian kausikortit. Musiikkiymmärryksemme on Cliff Richardin ja Bill Haleyn kehittynyt, nimenomaan kehittynyt, yhä klassisempaan suuntaan. Perjantaikonsertin Oliver Messien 10-osaisen Turangalîlan vaikeudella taisi joku pitemmälle ehtinyt meitä pelotellakin. Saimme elää mukana mahtavassa ilotulituksessa. Orkesteri eli, hengitti ja soitti kapellimestarin hienostunutta koreografiaa äärimmäisen tarkasti seuraten. Lavalla oli arviolta 100 soittajaa ja instrumenttia, kaikki soittivat, ajoittain korkealta ja tosi kovaakin. Mutta triangelin (pimpparauta?) hentoinen kilahdus oikeaan aikaan lyötynä kuului katsomon 13.riville. Ehkä minulla on sittenkin vain valikoiva kuulovamma? Emme varsinaisesti vilkuilleet kelloamme kertaakaan puolitoistatuntisen esityksen aikana. Oli mieluinen virkistävä kokemus. Voitti jääkiekkoillan.