Ja suurin niistä on raha

€ROTTAJA
Eletään syyskuuta 2008, Lehman Brothersin ja muutaman muunkin amerikkalaisen investointipankin strukturoidut lainapaketit muuttuvat arvottomiksi. Kuplat puhkeavat, kun kasvu ei jatkukaan. Paniikki kiintyy läntisellä pallonpuoliskolla vielä sen jälkeen kuin Suomessa on perjantaina sammutettu näyttöruudut ja omistauduttu viikonlopun viettoon. €rottajan Altiusrahasto oli ostanut parilla miljoonalla Lehmannin vuoden juoksuajalla olevia velkakirjoja 60% kurssiin eli dollarin paperin sai 60 centillä. Jos Lehman olisi myyty Bank of Americalle, olisi paperin arvo noussut pikavauhdilla ainakin 90 centin tasolle. Mutta ei. Altius korjasi mokansa maanantaiaamuna ja kirjasi perjantaille myyntejä. Arvoton sijoitus kirjattiin niille asiakkaille, jotka olivat antaneet salkunhoitajalle täydet valtuudet. No ei se varmaankaan näin tapahdu oikeassa elämässä? Mutta panee miettimään! Karo Hämäläinen kirjoittaa Erottajan salkunhoitajan päähän seuraavaa ajatuksia: ”Kuinka minä rakastankaan isännätöntä rahaa. Rahaa joka on kaikkien rahaa ja ei kenenkään, asiakkaidenjäsenten rahaa, asiantuntemattomien yhteisöjen päätöntä rahaa. Jäsenmaksuilla kerättyä ylijäämää, testamenteilla saatua ilmaista pääomaa, varallisuutta joka on aina ollut tai tullut ei mistään . . .Rahaa, jonka negatiivinen tuotto tarkoittaa sitä, että vuosiraporttiin täytyy valita surkutteleva sävy”
€rottaja paljastaa ja paljastaa ihmismielen raadollisuuden. Myös parin viime vuoden TVstä tuttuja pelureita mainitaan oikeilla nimillään. Tärkeintä ei ole tuotto vaan oma tuotto. Korskeiden islantilaisten investointipankkien ja –pankkiirien nousu, uho ja tuho tuntuvat ovat kaataa €rottajankin. Investointipankki kuitenkin palautuu tässä kähinässä suomalaisille perustajilleen ja kaikki näyttää jatkuvan seuraavan nousun iloisissa tunnelmissa. Näin tapahtui todellisuudessakin.