Sijoittajavastuuta

Miksi markkinat eivät itse saa ratkaista omia ongelmiaan?
Joillakin on rahaa ja sijoitettavaa enemmän kuin toisilla. Reaalitaloudessa sitä kertyy työllä (esim. Kiina), myymällä maaperään siunautuneita rikkauksia (esim. öljy) tai jotain muuta hintansa väärtiä tuotetta (esim. huumeet ja aseet). Rahalla käydään kauppaa ”markkinoilla”, Sitä lainataan ja kierrätetään toisille edelleen lainattavaksi. Raha hakee aina tuottavaa sijoituskohdetta.
Ahneus ja pelko ohjaavat.
Jos Kreikka ei saa lainaa, niin AAA:lle sitä tarjotaan entistä halvemmalla. En usko, että kukaan pitää oikeata rahaa, pientä tai suurta, hallinnassaan 0-tuotolla enempää kuin se verran mitä välttämättä heti tarvitsee. Pankkitilillä ”makaava” raha tuottaa tallettajalle ilman riskiä aina jotakin. Pankille se tuottaa varmasti hieman enemmän, sillä pankki lainaa sitä edelleen ja kantaa luottoriskin.
Oikeille tarvitsijoille annetaan lainaa asunnon hankintaan, yrityksille liiketoimintaan jne. Jos pankkilainoilla ei ole riittävästi kysyntää niin rahaa vipataan toisille pankeille tai vaikkapa valtioille. Lainan antamiseen liittyy aina riskinsä. Velallinen ei maksakaan lainaansa! Asiakkaan riskejä tutkitaan. Jos riski on suuri, niin silloin vaaditaan varmaa vakuutta, korkeampaa korkoa tai lainaa ei anneta.
Miksi näin ei toimita ”suurilla markkinoilla”?
Jos maa/valtioriski on korkea, olkoon korkokin korkeampi. Riskivaltion velkakirjan liikkeellelaskuhinta voisi olla alempi, esim. 95 %. Riskinkantopalkkio olisi tässä tapauksessa 5%. Jos lainanantaja alkaa pelätä eli arvioikin riskin suuremmaksi, hän voi myydä velkakirjan edelleen jollekin ahneemmalle 90%:lla. Pelureita ja riskisijoittajia löytyy aina. Takavuosien riski/roskapankkimme Arsenalin viimeisimmät saatavat myytiin vain 5 %:lla niiden nimellisestä arvosta. Ostaja/sijoittaja uskoo vielä jotenkin saavansa omansa pois. Arsenalin haaskio on edelleen ”selvitystilassa”. Vertailen omaa 90-luvun talouslamaamme, Lehman Brothersia, USA:n säästöpankkikaatumisia, Nothern Rocksia ja näitä akuutteja. Kriisiin on jouduttu, kun pankit ovat lainoittaneet yli omien resurssiensa. Kielteinen lainapäätös pitää perustella. Myöntäminen on paljon helpompaa ja hauskempaakin.
Uskoisin, että Kreikankin velkapapereilla käydään kauppaa – miksi ei käytäisi? Mielestäni sillä, että velkapaperin numeroiden perässä on € tai $ ei pitäisi olla suurtakaan merkitystä mittariin eli euron arvoon. Velkakirja on lainan antaja ja velallisen välinen sopimus. Jos velallinen ei maksa lainaansa, on luoton myöntäjä arvioinut riskin väärin. Ahneus on voittanut pelon.
Käytetäänkö finanssimarkkinoilla jotain korkeampaa matematiikkaa? Reaalimaailmassa pelaa aritmetiikka.
Jos ei voi ottaa – täytyy lainata
tai painaa lisää seteleitä, kuten USA tekee.
Kreikkalainen vakuusvirittely on suurta sisäpoliittista bluffia – hölmöläisten peitonjatkamista. Tulee 1980-luvun lopulla ehdotetut vakuusvirittelyt mieleen. Jos Kreikka tallettaa jotain vakuudeksi Suomen valtion tilille, niin miksi Suomen pitää lähteä sillä vielä markkinoille pelaamaan: ”Sijoittamaan varmalle korkeammalle tuotolle”? Valtiomme ”AAA” ottaa lisälainaa vuosittain monia miljardeja. Käytetään zorbasten panttirahat Suomessa, jos ei suoraan valtion menoihin niin Finnveran tai suomalaisen pankkijärjestelmän kautta. AAA:ta löytyy ja tuoton laskeminen 30 vuotta korkoa korolle on vain aritmetiikkaa, tosiasiassa kosmetiikkaa.