Seuraavissa vaaleissa ratkotaan meitä lähellä olevia asioita

Mitä jos palattaisiin pressanvaalikohkaamisen jälkeen oikeisiin meille tärkeisiin asioihin ”Kansalaisten ja yritysten kannalta paljon tärkeämmät vaalit ovat edessä syksyllä. Silloin valitaan Pirkanmaan 22 kuntaan uudet valtuutetut, jotka päättävät miten kunnissa yritysten ja kuntalaisten asioita hoidetaan. Mahdolliset kuntaliitokset ja uudet kuntarajat nousevat varmasti keskusteluun. Kuntakoko ei silti ratkaise tehokkuutta, tärkeämpiä ovat toimintatavat. Suurin osa kuntien verotuloista tulee yritystoiminnan kautta. Siksi syksyn kuntavaalien ehdokaslistoille pitäisi saada henkilöitä, jotka ymmärtävät, että verotulojen kasvattaminen edellyttää riittävää panostamista elinkeinoasioihin. Menoja taas voidaan karsia palvelutuotantoa tehostamalla. Siinä usein paras keino on palvelun ostaminen paikalliselta yrittäjältä” Tämä on suora lainaus Pirkanmaa Yrittäjien tiedotteesta. Siinä on meille kaikille todella tärkeää asiaa. Eikä siinä haukuta ketään. Tampereella ja miksei Pirkkalassakin odotellaan pormestaripeliä. Kuka saa valita ja mistä joukosta? Itse odottelen tehtävästä kiinnostuneiden esiintuloa. Voisimmeko järjestää oikeat esivaalit? Äänioikeuden saisi oman kunnan asukas maksamalla vaikka puhelimella muutaman euron puolueen vaalikassaan. En oikein tulkita ”kuntakarttoja” muuten kuin, että jotain on pakko tehdä. Väestökehitys/syntyvyys tuo mukanaan tilanteen, jota ei rahalla ratkaista. Ne ihmiset, jotka hoitavat meitä ja maamme ansioita 2050 luvulla ovat jo syntyneet. Ei meillä täällä Tampereella ja Pirkkalassa ole tässä suhteessa hätää, mutta Savukoskella ei tuolloin elä palvelun tuottajia eikä maksajia. Se, että siellä on kunnantalo ja tyhjiä koulurakennuksia, ei ratkaise mitään. Niin ja se on varmaa, että veroilla on kerättävä lisää valtiontalouden alijäämän peittämiseksi. Arvonlisävero on tässä suhteessa tehokkain, mutta tuskin tuloverokorotuksilta vältytään. Presidenttiehdokkaat kannattivat rahamarkkinoiden varainsiirtoveroa. Kirjoitin transaktioverosta jo pari vuotta sitten. Se olisi hyvä vero. Voisi tuottaa tuloa vaikka EU:lle. Meidän maksuosuutemme siihen suuntaan voisi pienentyä. Maksajat ovat meistä kaukana globaaleilla pelikentillä. Jos vero hillitsee tietokoneiden pyörittämää katteetonta pelaamista, tuskin se ketään haittaa?

Tuubaa

Saimme lahjaksi Tampere Filharmonian kausikortit. Musiikkiymmärryksemme on Cliff Richardin ja Bill Haleyn kehittynyt, nimenomaan kehittynyt, yhä klassisempaan suuntaan. Perjantaikonsertin Oliver Messien 10-osaisen Turangalîlan vaikeudella taisi joku pitemmälle ehtinyt meitä pelotellakin. Saimme elää mukana mahtavassa ilotulituksessa. Orkesteri eli, hengitti ja soitti kapellimestarin hienostunutta koreografiaa äärimmäisen tarkasti seuraten. Lavalla oli arviolta 100 soittajaa ja instrumenttia, kaikki soittivat, ajoittain korkealta ja tosi kovaakin. Mutta triangelin (pimpparauta?) hentoinen kilahdus oikeaan aikaan lyötynä kuului katsomon 13.riville. Ehkä minulla on sittenkin vain valikoiva kuulovamma? Emme varsinaisesti vilkuilleet kelloamme kertaakaan puolitoistatuntisen esityksen aikana. Oli mieluinen virkistävä kokemus. Voitti jääkiekkoillan.

Olen toiminut yli 30 vuotta tiukasti valvottuna yrittäjänä - tilintarkastajana. Alalle tulin perusopintojen, harjoittelun ja vaativan tutkinnon kautta. Oikeuden edessäkin oli käytävä käsi kirjalla vannomassa. Vuosittain raportoin kaikki tekemiseni ja maksoin vuosimaksut. Jatkuvaa kouluttautumista edellytettiin 30 h /v. Ulkopuolinen laatutarkastaja saapui 5-6 vuoden välein tarkastamaan mappini ja työpaperini. Jos selvisin näistä, sain oikeuden jatkaa ammattiani. Nyt tultuani tiettyyn ikään, saan kirjeen, jossa minulta kielletään kaikki tilintarkastukseen viittaava toiminta. Onkohan Le Reviseur VO konjakki nyt kiellettyjen listalla? Varmaan VSOP kuitenkin sallitaan.

Ajattele positiivisesti – elät pitempään On terveellisempää ajatella asioita myönteisesti – positiivisesti ja se on nyt tavoitteeni. Aloitus on helppoa. Aamun lehtemme pääuutinen kertoo, että taitetun indeksin ansioista meidän eläkkeemme nousee vuodenvaihteessa enemmän kuin raamitetut palkat. Olen aina ihmetellyt ”eläkekapinallisia” jotka vertaavat eläketulojaan työtä tekevien palkkoihin. Eläkeindeksi turvaa kulutustasomme 80 %:sti. Vertailu palkkatuloihin onnistuu vai 20 %:sti. Eläketulo on tarkoitettu omaan elämiseen. Sillä, että joku muu ansaitsee enemmän tai vähemmän ei ole mitään merkitystä minun hyvinvointiini. Jos joku läheisyydessäni voi huonosti, se vaikuttaa minuunkin kielteisesti. Tuleva presidenttimme aprikoi maanantaina, että pitempiaikainen inflaatiokehitys on yksi mahdollinen tie, jota edeten Euroopan finanssikupla saadaan hivutettua alas. Jos näin tapahtuu, niin 80%:sti elinkustannusten nousun korvaava eläkeindeksi on siunattu asia. Töhrääjistä eli graffitiporukastakin on nyt hyvää kerrottavaa. Olette jättäneet kiinteistömme aitapylväät rauhaan. Hallituksemme puheenjohtajan ominaisuudessa maalailin edelliset teoksenne piiloon. Älkää käsittäkö tätä vihjeeksi, tai sama se. Käsialasta päätelleen ette osaa kirjoittaa. Ette lukeakaan. Hyviä asioita löytyy runsaasti lisää, mutta otetaan niitä ensi kerralla

Ja suurin niistä on raha

€ROTTAJA
Eletään syyskuuta 2008, Lehman Brothersin ja muutaman muunkin amerikkalaisen investointipankin strukturoidut lainapaketit muuttuvat arvottomiksi. Kuplat puhkeavat, kun kasvu ei jatkukaan. Paniikki kiintyy läntisellä pallonpuoliskolla vielä sen jälkeen kuin Suomessa on perjantaina sammutettu näyttöruudut ja omistauduttu viikonlopun viettoon. €rottajan Altiusrahasto oli ostanut parilla miljoonalla Lehmannin vuoden juoksuajalla olevia velkakirjoja 60% kurssiin eli dollarin paperin sai 60 centillä. Jos Lehman olisi myyty Bank of Americalle, olisi paperin arvo noussut pikavauhdilla ainakin 90 centin tasolle. Mutta ei. Altius korjasi mokansa maanantaiaamuna ja kirjasi perjantaille myyntejä. Arvoton sijoitus kirjattiin niille asiakkaille, jotka olivat antaneet salkunhoitajalle täydet valtuudet. No ei se varmaankaan näin tapahdu oikeassa elämässä? Mutta panee miettimään! Karo Hämäläinen kirjoittaa Erottajan salkunhoitajan päähän seuraavaa ajatuksia: ”Kuinka minä rakastankaan isännätöntä rahaa. Rahaa joka on kaikkien rahaa ja ei kenenkään, asiakkaidenjäsenten rahaa, asiantuntemattomien yhteisöjen päätöntä rahaa. Jäsenmaksuilla kerättyä ylijäämää, testamenteilla saatua ilmaista pääomaa, varallisuutta joka on aina ollut tai tullut ei mistään . . .Rahaa, jonka negatiivinen tuotto tarkoittaa sitä, että vuosiraporttiin täytyy valita surkutteleva sävy”
€rottaja paljastaa ja paljastaa ihmismielen raadollisuuden. Myös parin viime vuoden TVstä tuttuja pelureita mainitaan oikeilla nimillään. Tärkeintä ei ole tuotto vaan oma tuotto. Korskeiden islantilaisten investointipankkien ja –pankkiirien nousu, uho ja tuho tuntuvat ovat kaataa €rottajankin. Investointipankki kuitenkin palautuu tässä kähinässä suomalaisille perustajilleen ja kaikki näyttää jatkuvan seuraavan nousun iloisissa tunnelmissa. Näin tapahtui todellisuudessakin.

Sijoittajavastuuta

Miksi markkinat eivät itse saa ratkaista omia ongelmiaan?
Joillakin on rahaa ja sijoitettavaa enemmän kuin toisilla. Reaalitaloudessa sitä kertyy työllä (esim. Kiina), myymällä maaperään siunautuneita rikkauksia (esim. öljy) tai jotain muuta hintansa väärtiä tuotetta (esim. huumeet ja aseet). Rahalla käydään kauppaa ”markkinoilla”, Sitä lainataan ja kierrätetään toisille edelleen lainattavaksi. Raha hakee aina tuottavaa sijoituskohdetta.
Ahneus ja pelko ohjaavat.
Jos Kreikka ei saa lainaa, niin AAA:lle sitä tarjotaan entistä halvemmalla. En usko, että kukaan pitää oikeata rahaa, pientä tai suurta, hallinnassaan 0-tuotolla enempää kuin se verran mitä välttämättä heti tarvitsee. Pankkitilillä ”makaava” raha tuottaa tallettajalle ilman riskiä aina jotakin. Pankille se tuottaa varmasti hieman enemmän, sillä pankki lainaa sitä edelleen ja kantaa luottoriskin.
Oikeille tarvitsijoille annetaan lainaa asunnon hankintaan, yrityksille liiketoimintaan jne. Jos pankkilainoilla ei ole riittävästi kysyntää niin rahaa vipataan toisille pankeille tai vaikkapa valtioille. Lainan antamiseen liittyy aina riskinsä. Velallinen ei maksakaan lainaansa! Asiakkaan riskejä tutkitaan. Jos riski on suuri, niin silloin vaaditaan varmaa vakuutta, korkeampaa korkoa tai lainaa ei anneta.
Miksi näin ei toimita ”suurilla markkinoilla”?
Jos maa/valtioriski on korkea, olkoon korkokin korkeampi. Riskivaltion velkakirjan liikkeellelaskuhinta voisi olla alempi, esim. 95 %. Riskinkantopalkkio olisi tässä tapauksessa 5%. Jos lainanantaja alkaa pelätä eli arvioikin riskin suuremmaksi, hän voi myydä velkakirjan edelleen jollekin ahneemmalle 90%:lla. Pelureita ja riskisijoittajia löytyy aina. Takavuosien riski/roskapankkimme Arsenalin viimeisimmät saatavat myytiin vain 5 %:lla niiden nimellisestä arvosta. Ostaja/sijoittaja uskoo vielä jotenkin saavansa omansa pois. Arsenalin haaskio on edelleen ”selvitystilassa”. Vertailen omaa 90-luvun talouslamaamme, Lehman Brothersia, USA:n säästöpankkikaatumisia, Nothern Rocksia ja näitä akuutteja. Kriisiin on jouduttu, kun pankit ovat lainoittaneet yli omien resurssiensa. Kielteinen lainapäätös pitää perustella. Myöntäminen on paljon helpompaa ja hauskempaakin.
Uskoisin, että Kreikankin velkapapereilla käydään kauppaa – miksi ei käytäisi? Mielestäni sillä, että velkapaperin numeroiden perässä on € tai $ ei pitäisi olla suurtakaan merkitystä mittariin eli euron arvoon. Velkakirja on lainan antaja ja velallisen välinen sopimus. Jos velallinen ei maksa lainaansa, on luoton myöntäjä arvioinut riskin väärin. Ahneus on voittanut pelon.
Käytetäänkö finanssimarkkinoilla jotain korkeampaa matematiikkaa? Reaalimaailmassa pelaa aritmetiikka.
Jos ei voi ottaa – täytyy lainata
tai painaa lisää seteleitä, kuten USA tekee.
Kreikkalainen vakuusvirittely on suurta sisäpoliittista bluffia – hölmöläisten peitonjatkamista. Tulee 1980-luvun lopulla ehdotetut vakuusvirittelyt mieleen. Jos Kreikka tallettaa jotain vakuudeksi Suomen valtion tilille, niin miksi Suomen pitää lähteä sillä vielä markkinoille pelaamaan: ”Sijoittamaan varmalle korkeammalle tuotolle”? Valtiomme ”AAA” ottaa lisälainaa vuosittain monia miljardeja. Käytetään zorbasten panttirahat Suomessa, jos ei suoraan valtion menoihin niin Finnveran tai suomalaisen pankkijärjestelmän kautta. AAA:ta löytyy ja tuoton laskeminen 30 vuotta korkoa korolle on vain aritmetiikkaa, tosiasiassa kosmetiikkaa.

Mistä saisimme rahaa Euroopan Unionin ohjattavaksi

Olen joskus uskaltanut kirjoittaa myönteisesti ns Tobinin (James Tobin, talousnobelisti v 1981) verosta. Sitä on periaatteena viimeksi käsitelty Euroopan Parlamentissa 8.3.2011. Asiaa ajoi nyt Ranskan presidentti Sarkozy. Äänestyksessä suomalaisten äänet jakaantuivat hauskasti. Veron puolesta ovat kaduilla jo vuosia elämöineet lähinnä erivärisissä haalareissaan hilluvat kansainväliset atakki-porukat, joten hanke on jo tästä syystä vaiettu kuoliaaksi. Mielestäni kansainvälisiä katteettomia rahasiirtoja, siirtoja vain spekulatiivisen pelin vuoksi, pitäisi voida verottaa. Näitä kaikkien pelkäämiä ”markkinoita” pitää osata verottaa EU tasolla. Aivan mitätön siivu jokaisesta katteettomasta rahasiirrosta riittäisi. Tiedän, että huono, korkea ja epäoikeudenmukainen vero karkottaa maksajansa muille markkinoille. So what, sanoi Lipponen. Ei se spekulatiivinen voitontavoittelu mihinkään katoa. Erityistä valvonta-virastoakaan ei mielestäni tarvita. Markkinat valvokoot itseään ja uskon, että sielläkin ihmiset haluavat toimia rehellisesti ja kunniallisesti.
Tavallisen jalat maassa elävän pirkanmaalaisen kannalta tämä olisi hyvä vero.
Vai olenko aivan väärässä?